16. helmikuuta 2018

Musta ei tunnu multa


Vuosikaudet villasukkavalikoimasta on puuttunut ohuet mustat nilkkasukat. Näin jossain facen ryhmässä sievän palmikkoa muistuttavan mallin, joka innoitti tarraamaan mustaan Step-kerään ja 2,5:n puikkoihin. Innon on täytynyt olla suunnaton, sillä aloitin sukat joskus marraskuun hyhmäisessä hämärässä. Into lopahti nopsaan ja tyrehtyi tyystin. Kerroksella siirtyvien kavennusten ja lk-lisäysten muodostama palmikon kaltainen pitsikuvio alkoi tympiä. Joka kerroksella pitäisi olla jotenkin tajuissaan. En mä jaksa, enkä varsinkaan mustaa. Se oli 2016 se.

Tarkoitus oli tehdä kuviota varren lisäksi jalkapöydän päälle, mutta varresta selvittyäni ja keskentekeleen kesäpäivänä a.D. 2017 löydettyäni halusin vain rusikoida neuleen jotenkin valmiiksi. Siksi sileä terä. Kärkikavennus on mallia pyöreä tennistossu. 70 silmukkaa varressa, terässä 68. Olisi kannattanut vähän fundeerata ennen runttausta.


Lopputulema on näet hanurista. Teristä tuli aivan liian leveät. Toisekseen tuo mikä-lie-peruskantapää ei mielestäni vaan istu ohukaislangalle. Varren mallineule on nätti, mutten takuulla jaksa alkaa vääntää uutta paria paremmilla mitoilla, vaikka ostin vähän lisää sitä ohutta mustaa Steppiäkin. Melko musta on nyt myös mieli. Kadun, en pura.


Mitä: sukat, koko turpea 38-39
Lanka: Austermann Step, 75% villa + 25 % polyamidi, 100 g = 420 m, puikkosuositus 2,5 - 3, tiheys 30 x 42, hienopesu 40 C
Puikot: Knit Pro sukkikset (hiilikuitu + koivuiset) 2,75 ja 2,5
Menekki: 80 g
Valmis: 6/2017

11. helmikuuta 2018

Susirumien unisukkien paluu


Minulla oli kerran maailman suloisimmat, susirumat unisukat, kotimaisesta silkkivillalangasta omin kätösin neulotut. Harmikseni hiutuivat huonoiksi. Unisukkapulan korjaamiseksi kävin TitiTyyn neulefestareiden talvitorilla sortumassa Rintalan luomutilan Silkkivillalankaan ja tartuin toimeen.

Vyyhti oli iloisesti iso, 110 g. Työ eteni vähän silleen askel eteen, kaksi taakse. Aloitin joustinvarresta 48 silmukalla kolmosen puikoilla. Tuli huonon peltihuopikkaan aihion alku ja heräsi epäilys langan riittävyydestä. Aloitin uudemman kerran, nyt varpaista. 44 silmukkaa puikoilla nr 3,25 näytti edelleen suuren sorttiselta. Aloitin kolmannen yritelmän, taas varpaista. Terässä on enimmän matkaa 36 silmukkaa, kantapäätä lähestyttäessä 40. Vaikutti hyvältä. Neuloin etuosaan joka kymmenennellä kerroksella 8 silmukkaa nurin. Käytännöllinen rumilusratkaisu oli mun kerroslaskuri.


Lanka on sellaista paksua, tahmean sorttista ja vähän paakkuista, joten hylkäsin ajatuksen jälkikäteen neulotusta kantapäästä (etukäteen en kantapäälle ajatusta uhrannut). Muunlaista kantaa en ole kärjestä aloitettuun sukkaan neulonut, joten kaivelin oppia neulelehti Ullasta (03/2005). Ihana Ulla! Kantapää ja sopiva sukka syntyi takaperoisesti kerralla! Tämä äimän käki kukkui heleällä nuotilla ja pitkään, vaikka lanka pölisi päälle.

Sukista tuli niin rumat, että edes kamera ei suostunut tarkentamaan niihin. Karmeasta ulkonäöstään huolimatta uudetkin sukat ovat suloiset käyttää. Esteettinen haitta ei pilaa yöunta.

Virallisen laaduntarkastajan pettämätön nenu hyväksyi talvitoriostokset. Vyyhdillä ne näyttivät paremmilta.

Lankaa jäi sen verran, että taitaa tietää tiskirättikässää.

Mitä: unisukat varpaista varteen, nurinperin neulottu kiilakantapää, koko noin 38
Lanka: Rintalan luomutilan Silkkivillalanka, 50% suomalaista villaa, 50% silkkiä, 100 g = 230 m, puikkosuositus 3-4, pesu käsin
Puikot: Knit Pro Zing, 3,25
Menekki: 75 g
Valmis: 2/2018
Fiilis: Jee, opin uutta kantapään kautta!

4. helmikuuta 2018

Lanka- ja neulelaihistelun vuosi 2017

Vuonna 2017 punainen oli pop.
 Viime vuonna lankalaihistelin vähän ja neuloin entistäkin vähemmän. Jatkojalostetut, myydyt/lahjoitetut/hävitetyt, ostetut ja saadut langagrammat ovat nätisti excelissä. Varaston kokonaisuudesta minulla ei ole täsmällistä kuvaa, enkä sellaista edes halua. Positiivista on, että kokonaisuudessaan lankavarasto kuitenkin kutistui 5770 g!

Mitä neuloin 2017? Valmistui 10 sukat (kolmet edelleen kuvaamatta), 5 pipoa, 3 säärystimet, 3 tiskirättiä, 2 huivia, lapaset ja 22 metriä i-cord -pötköä neulegraffitiin. Virkkasin 130 g kukkia. Keskentekeleiksi jäi ainakin yksi pusero, villahousut, pipo ja sukat. Omaan aktiivikäyttöön päätyi entistä punaisempia vaatteita. Kuten havaita saattaa, jatkojalostettujen lankojen määrä on olematon (2540 g). Entistäkin vähäisempää neulomista selittää osin tenniskyynärpää, joka jäyti useamman kuukauden.

Poisto-osastolle (myyty, lahjoitettu, hävitetty) upposi kiitettävä, lähes seitsemän kilon kasa lankaa (6730 g). Poistoista 1100 gramman erä oli nettikirppariostos, joka paljastui vanuttuneeksi muinaisp*skaksi, jollaista en itse kehtaisi ikinä myyntiin laittaa. Kuskasin sen sinne, mihin myyjän olisi alun perin pitänyt se kuskata: lumppukeräykseen. Suututti.

Pinkkiä kohti?!
Ostelu on ollut mielestäni maltillista (3300 g). Kesäkuukausina aktiivisuus oli 0-tasoa, mutta syksyn edetessä tilanne paheni. Joulukuussa retkahdin kunnolla (1175 g). Joulukuun ostoista meni lahjaksi 400 g, mutta silti. Vuoden ostoksista neuloin valmiiksi vaatteiksi jotain 400 g. Lahjaksi sain onneksi vain 200 g lankaa.

Vaaran paikat ovat ilmeiset: Dropsin alennuskampanjat ja Facen Lankahamsterit-ryhmä. Repsahdusten välttämiseksi välttelen verkkokauppoja aktiivisesti. Käyn Titityyssä ja muissa paikallisissa putiikeissa äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain väriterapiassa - ainakin se on visiitin virallinen selitys. Pöyhin varastoa tuon tuostakin pitääkseni kauhistavan todellisuuden kirkkaana mielessä. Ihmisikä ei riitä varastolankojen pois neulomiseen, ei minun tahdilla.

Jospa tänä vuonna oppisin arvostamaan lankakaappini aarteita ja luopumaan ilmeisen mykistä langoista kepeästi. Seiskapeikkosukkia saattaa silti syntyä muutamat. Ne vaan on matkaneuleina niin kätevät. Simppelit perusneuleet tulevat varmasti edelleen olemaan Kässäkaapin keskihyllyllä.

Melko vähän neuloin, mutta minkäs teet!